Lämmin kiitos äänestäjilleni ja tukijoilleni!
Jari Mönkkönen, varavaltuutettu, Helsinki
Liikunnasta sisältöä ja terveyttä
Helsinkiläisten hyvinvoinnin puolesta.
Tavoittelen kuntavaaleissa 2021 paikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen ehdokkaana.
Olen elämässäni tottunut kohtaamaan haasteita ja sitkeästi tavoittelemaan unelmia. Ensimmäisen urani tein telinevoimistelun parissa kansainvälisen tason huippu-urheilijana. Sen jälkeen toimin palomiehenä ja myöhemmin paloesimiehenä, kunnes loukkaannuin vakavasti vuonna 2016 onnettomuudessa. Pitkän kuntoutumisen aikana perustimme vaimoni kanssa oman liikuntasalin, jossa työskentelen.
Viimeiset vuodet ovat avanneet silmäni monille yhteiskunnan asioille, joihin haluan vaikuttaa. Haluan päästä työskentelemään helsinkiläisten hyvinvoinnin puolesta.
Minua voi äänestää kuntavaaleissa 2021 numerolla 311. Äänestä!
Yhdenvertaisuus – kokemusasiantuntijat mukaan päätöksentekoon
Koulujen ja oppilaitosten tukitoimet kuntoon
Näkövammainen, yksikätinen ja neliraajahalvaantunut etsivät kahvipaikkaa – mitä tapahtui?![]()
![]()
Olin mukana toista kertaa vammaisneuvoston kokouksessa. Sen jälkeiset ”jatkot” olivat yhtä kaaosta Helsingin Kluuvissa. Ennen tätä tarinaa kerron kuitenkin, mitkä ovat vammaisneuvoston tehtävät.![]()
Vammaisneuvoston tehtävänä on varmistaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kaupunkilaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia: ![]()
![]()
• Tuomalla esiin vammaisten henkilöiden ja heidän perheidensä näkökulmaa esityksillä, lausunnoilla ja kannanotoilla. ![]()
• Seuraamalla, että kaupunki kehittäessään palveluja huolehtii niiden riittävyydestä ja soveltuvuudesta myös eri tavoin vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille. ![]()
• Edistämällä osaltaan palveluja ja osallistumismahdollisuuksia koskevaa viestintää. ![]()
• Edistämällä Helsingin kaupungin sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden kanssa työskentelevien järjestöjen välistä yhteistyötä. ![]()
![]()
Sitten itse tarinaan, kun lähdimme kokouksen jälkeen Veeran ja Janin kanssa etsimään kahvilaa. Kuljimme kaupungintalolta Sofiankatua pitkin kohti Cafe Engeliä, kaksi sähköpyörätuolilla ja yksi näkövammainen opaskoirineen. Minulla ei ollut siirtymämatkalla avustajaa mukana, koska avustaja oli omalla autolla liikkeellä ja auton parkkeeraaminen vei aikaa. Kun olimme Janin kanssa edenneet sähkäreillä 10 metriä vaikeakulkuisia laattoja, huomasin, että Veera ehti jo kadota opaskoirineen kadun toiseen päähän. Tämäkin kertoo kuinka hidasta ja vaivalloista sähköpyörätuolilla on huonolla tiellä ajaa, sokeakin sen jo näkee. ![]()
![]()
Kahvilan edessä hetken aikaa rappusia ihmetellessä Veera löysi tien rakennuksen takaa kahvilan takaovelle. Sisäpihalta löytyi lyhyt tolppa, jossa oli nappi, josta taas aukesi hissin ovi. Rullasin mukulakiviä pitkin hampaat kolisten kohti Veeraa. Hän piti ovea auki ja minä ajoin kynnyksen yli kohti hissiä ja pam hissin ovi sulkeutui pyörätuolin kylkeen kuin puskutraktori. Minkä ihmeen takia hissin oven pitää sulkeutua niin järkyttävän nopeasti ja niin kovaa, että se sattuu? Säästetäänhän siinä ”tavallisten” ihmisten aikaa kokonaisen sekunnin verran. ![]()
![]()
Hissi oli niin ahdas, että sinne ei suoraan mahtunut, piti peruutella muutaman kerran edestakaisin ja ottaa pari lisäkylki-iskua siitä saamarin ovesta, jotta mahduimme yhtä aikaa sisälle. Ovi vihdoin mahtui kiinni ja Veera alkoi etsiä hissin nappeja. Nenä kiinni hissin seinässä, käsillä tunnustellen hän viimein löysi painikkeen ja siinä hetkessä minulle valkeni, että tästä tulee hauska retki. Hissin pysähdyttyä peruutin kapeaa käytävää taaksepäin ja kysyin Veeralta, että eihän siellä vaan ole portaikkoa takana, kun en itse pysty taakse katsomaan. Veera sanoi, että ei siellä mitään ole, anna mennä vaan. Tässä vaiheessa nielaisin kerran ja mieleen tuli vuoden takainen tippumiseni taksin nostimelta. No tietenkin me olimme sitten väärässä kerroksessa. Ihmettelimme, miksei hissin napeissa ole merkkejä näkövammaisia ajatellen. Lopulta edestakaisin ajelun ja ovi-iskujen jälkeen löysimme tien oikeaan kerrokseen, mutta kahvilassa oli niin korkea kynnys, ettei tehnyt mieli sitä alkaa ylittämään. ![]()
![]()
Päätimme suunnata kohti Kluuvia. Eli takaisin tuohon vaaralliseen hissiin. Matka jatkui Sofiankadun ja Aleksanterinkadun risteykseen, jossa odotti läjä sähköpotkulautoja! Ajotielle ei ollut pääsyä, koska kävelytieltä ei ollut katukiveyksen loivennusta ja muutenkaan ajoväylälle ei ole pyörätuolilla mitään asiaa, koska siinä ei voi yksinkertaisesti mukulakivien vuoksi ajaa lainkaan. Onneksi eräs ystävällinen mies nosti sähköpotkulaudat sivuun ja pääsimme jatkamaan matkaa eteenpäin kohti Kluuvia. Olisihan se ollut melkoinen näky, jos Veera olisi alkanut niitä siirtelemään. Lopulta Aleksanterinkadun ja Unioninkadun risteyksessä meinasi tapahtua se pahin, Jan veti sähköpyörätuolilla kärjessä suojatietä pitkin, kunnes yhtäkkiä valkoinen taksiauto ilmestyi kuin tyhjästä ja veti liinat kiinni nastat kirskuen pysähtyen senttien päähän pyörätuolista. Tilanteessa oli hengenlähtö hiuskarvan varassa ja nyt ei kyllä enää naurattanut. Ilmoitettiin tilanteesta tietenkin poliisille ja täytyy sanoa, että kyllä itseäkin pelotti suojatien ylitys, jossa mukulakivien ja raitiovaunukiskojen aiheuttamien tien epätasaisuuksien ylittäminen vaatii tarkkaa ajamista. Katseen pitäisi olla samaan aikaan myös lähestyvissä ajoneuvoissa ja raitiovaunuissa, mutta oikeasti se on mahdotonta möykkyisen tien vuoksi, pitää vain luottaa siihen, että muut liikenteen käyttäjät huomaavat sinut. Ainoa tsemppi matkalla oli Veeran huudot, ”onko Jari vielä mukana, pääseekö Jari”. ![]()
![]()
Vihdoin Kluuvissa. Ennen kahvitusta piti käydä vielä vessassa ja olihan sekin vielä reissu. Inva-wc oli pois käytöstä ja miesten tavallinen käymälä oli sijoitettu käytävän päähän niin, että sähköpyörätuoli oli lähes mahdoton ajaa sisään. Tavalliset wc:t saisi suunnitella niin, että niitä voivat käyttää tarvittaessa myös pyörätuoliasiakkaat. ![]()
![]()
Loppujen lopuksi saimme palaverimme pidettyä ja paljon asioita alkuun esteettömyysjaostoa varten, johon kaikki kolme kuulumme. Huumorilla selviää yllättävän vaikeista tilanteista, mutta jos eteen tuleekin oikea hengenvaara, alkaa se hymy hyytymään kokeneemmaltakin sepältä. Helsingin keskusta on pyörätuolilla kulkevalle vaarallinen ja vaikeakulkuinen paikka.
Vihdoinkin taksimatkojen turvallisuus paranee! Paljon on vielä tehtävää invataksien kuljettajien koulutuksen ja ymmärryksen lisäämisessä erilaisista vammoista ja henkilöiden tarpeista. ![]()
![]()
www.invalidiliitto.fi/lausunnot/pyoratuolissa-matkustavien-ihmisten-liikenneturvallisuus-paranee
Pyörätuolissa matkustavien ihmisten liikenneturvallisuus paranee
www.invalidiliitto.fi
Invalidiliitto pitää erittäin tervetulleena, että pyörätuolissa matkustavien ihmisten kuljetuksissa tarvittavat erityisvälineet tulevat vihdoin määräaikaiskatsastuksen piiriin. Tällä paran…
Vauhdikas alku vammaisneuvostossa![]()
![]()
Sain paikan Helsingin vammaisneuvostosta, joka oli yksi tavoitteistani kuntavaaleihin lähtiessä. Tämä on yksi parhaista paikoista päästä vaikuttamaan vammaisia koskevaan päätöksentekoon. Ensimmäinen kokous pidettiin keskiviikkona kaupungintalolla. Sinne päästyäni minut ohjattiin hissiin ja sillä kohti 3. kerrosta ja istuntosalia. Hissi oli niin ahdas, ettei avustaja mahtunut siihen mukaan. Hän painoi nappia ja poistui itse hissistä. Ylhäällä jäin hissiin jumiin ja mietin jo, että pitääkö soittaa pelastuslaitos irrottamaan Mönkkönen hissistä. Tilan saamiseksi sain onneksi laskettua jalkoja alemmas ja peruutettua muutaman sentin, jolloin sain eturenkaan irti liukuovesta. Kokoukseen päästyäni olin näyttävästi 10 minuuttia myöhässä ja esittelyt alkoivat olla jo ohi. Oma vuoroni tuli pian ja esittelin itseni Matti Myöhäiseksi, jonka tajusin sitten myöhemmin korjata Jari Mönkköseksi. ![]()
![]()
Vammaisneuvoston kokouksessa oli useampi ”käsi pystyyn” -äänestys ja lopulta rohkenin ilmoittamaan puheenjohtajalle, että tämä ei ole reilua, koska käteni eivät toimi ja ehdotin, että vieressäni oleva herrasmies voisi puolestani nostaa molemmat kätensä ylös tarpeen vaatiessa ja paikata minua. Koko sali repesi, kun vieressäni istunut vammaisneuvoston jäsen sanoi, ettei tämä sovi, koska vain hänen toinen kätensä toimii. Tämä oli loistava avaus ensimmäiseen kokoukseen. Olemme jokainen yksilöitä.![]()
![]()
Kokous oli kaikin puolin hyvä ja lämminhenkinen ja tuntui hyvältä, kun ryhmässä oli ymmärrystä erilaista tarpeista ja ominaisuuksista. Sain paikan myös kuljetuspalvelujen asiakastyöryhmään. Pidin useamman puheenvuoron ja nostin ensimmäisiä asioita esiin. Näistä kerron seuraavissa päivityksissä.
Helsinkiläiset tarvitsevat jämäkkää edunvalvontaa! Tartunnan jäljitys maksaa Helsingissä täysin eri summia, kuin pienemmissä kunnissa. Tautitilanteen alueelliset vaihtelut tulisi ottaa huomioon ja maksaa korvaukset kunnille todellisten kustannusten mukaan.
www.helsinginkokoomus.fi
Apulaispormestari Sazonov vaatii hallitusta pitämään lupauksensa: ”Edessä on 70 miljoonan puhallus – Helsingin koronakulut on korvattava täysimääräisesti” Hallitus on päättänyt vuo…